Kuten yllä mainitsin niin matka suuntautui Phuketin Patong Beachille. Sieltä järkkäsimme majoituksen Palm View Resort nimiseen hotelliin ( paikalliselle aksentilla lausuttuna "paaam viuuuu" ), josta maksoimme 1000 patia per yö. Hotelli sijaitsi Nanai roadilla, joka on käsittääkseni lähempänä paikallisten aluetta kuin tuota turistirysä aluetta. Tästä huolimatta matka mopotaksilla niin Youngceiloniin kuin Banglallekkin taittuu ihan muutamassa minuutissa.
Paikalliselta luokitukseltaan tuo taisi olla 4 tähteä ja virallisella luokituksella 3 tähteä. Mitään pahaa sanottavaa hotellista ei oikein löytynyt. Ihan ok huoneet, siivous pelasi hyvin ja luotettavasti päivästä toiseen, ilmastointi ja jääkaappi pelasivat koko ajan, hotellista löytyy allaskin ja aurinkotuoleja, ystävällinen palvelu ja Saksalainen omistaja. Aamiainen pelasi myös hyvin hotellin alakerran Daughter ravintolasta. Kaiken kaikkiaan pitäisi tuota hinta/laatusuhteeltaan erinomaisena kahdelle tai yhdellekkin hengelle.
Sitten voisin kertoa joitakin kokemuksia ihan satunnaisessa järjestyksessä:
Oli aika karu paluu Suomeen, vaikka ilmat täälläkin ovat nyt todellakin siedettävämmät kuin lähtiessä. Saisikohan matkavakuutuksen piikkiin muutaman tapaamisen psykiatrin kanssa, jossa voisin parannella tätä kulttuurishokkiani.
Otettiin autotaksi Phuket Festival kauppakeskuksesta takaisin Patong Beachille, hinnaksi sovittiin 400 patia ennen matkaa. Kuski osasi hyvin englantia ja olikin erittäin sosiaalinen. Matkan aikana juteltiin perinteisistä aiheista, kuten mistä olemme, mitä pidämme Thaimaasta ja thaiboxingista. Kun saavumme perille, niin ainoa seteli mitä sillä hetkellä sattu olemaan lompakossa oli 500 patia
No annoin sen sitten kuskille ja kuin salaman iskusta hänen kielitaitonsa katosi täydellisesti. Kuski sulloi setelin lompsaansa, levitti leveän hymyn naamalleen ja hoki "no money". Yritimme kaverin kanssa käydä keskustelua tästä englanniksi, muttei hän yhtäkkiä enään osannutkaan puhua sitä. ;D Emme sillä hetkellä jaksaneet tuhlata arvokasta aikaamme, vaan lähdimme hotelliin. Tapaus jäi kuitenkin huvittamaan.
Mieleen jäi myös tautiset rakit katujen varrella. Jostain syystä myös nämä piskit hymyilivät koko ajan, paikallisten lisäksi. Ystäväni osoittautui oikeaksi kulkukoira magneetiksi.
Jos Mojiton nimi ravintolan drinkkilistalla on Mochato ja tarjoilija tuo sinulle pöytää Moskiton, niin älä odota kovinkaan suuria juomaltasi.
Teetin tuttavan suosittelemalla räätälillä kaksirivisen, kultasilla napeilla ja takasivuhalkioilla olevan navy bluen klubitakin, joka on suuri klassikko ja erittäin harvinainen Suomessa. Materiaaliani oli paras saatavilla oleva cashmirin ja villan seos ja hintaa kertyi noin 130 €. Tuohon hintaan räätälit Suomessa eivät avaa edes mittanauhaa. Teetin myös shortsit pellavasta, jotka onnistuivat myös hyvin. Hyviä kokemuksia.
Räätälien "fallunimet" huvittivat, eräskin umpi Thaimaalaisen näköinen kaveri esittely itsensä A.Armaniksi. Giorgiolla on ilmeisesti paljonkin äpärä poikia Thaimaassa...
Yhtenä iltana olin hypermau, eksyin paikallisesta finskiporukasta, kasetti katkesi Banglalla ennen Hollywoodin yläkertaan menoa, kännykkä tipahti humalassa ja akku irtosi enkä saanut sitä takaisin, jotenkin selvisin yksin tuk tukilla takaisin hotelliin ilman, että olisin joutunut ryöstetyksi. Annoin kuskille vissiin 1000 batia kyydistä. Humalaisen tuuria.
Jos nyt vähän yleistetään, niin Thaimaalaisista jäi mielikuva köyhänä, tyhmänä ja laiskana kansana. Silti kaikesta tästä huolimatta, he tuntuivat olevan paljon onnellisempia kuin me Finskit.
Erikoinen asia oli myös laskutuskulttuuri. Laskujen jakaminen tuottaa näköjään huomattavia ongelmia paikallisille, vaikka söisi ihan vain kahdestaan. Aina erittelykään ei ollut itsestäänselvyys. Monta kaljaa jäi tällä reissulla laskuttamatta, välillä ihan ruoka-annoksiakin. Toisaalta tätä kompensoi se, että välillä laskuihin ilmestyi jotain ekstraakin. Kysymys on varmaan enemmän huolimattomuudesta ja osaamattomuudesta, kuin huijaamisesta.
Palvelukulttuurissa olisi paljon parantamisen varaa. Iloisuus ei paljoa lohduta kun palvelu on välillä todella huolimatonta, osaamatonta ja laiskaa.
Phi Phi saarillakin tuli sitten käytyä. Itse saarista on varmaan turha jauhaa enempää, muuta kuin kertoa, että todella kaunis ja käymisen arvoinen paikka. Olimme siellä tosin vain yhden yön yli, jota varjosti seuraava episodi.
Tulimme saarelle lauantai iltapäivällä. Porukkaa oli aika vähän ja meno oli aika hiljaista, tästä huolimatta vapaan majoituksen löytämiseen meni useempi tunti. Se löytyi viimein PP Casita nimisestä hotellista. Jouduimme ottamaan kaksi huonetta 3 hengelle ja hintaakin tuli 5000 patia yhteensä. Lähdimme viettämään iltaa ja ystäväni sisko halusi palata nukkumaan hotellille vähän aikaisemmin. Joku 30 min siitä niin sisko soittaa frendille, etteivät anna hotellilla hänelle avainta huoneeseen, eikä hän pääse nukkumaan vaikka on jo 20 min yrittänyt saada avainta respasta. Päätimme lähteä itse selvittämään asiaa.
Kun kirjauduimme hotelliin, minun ja ystäväni ajokorteista otettiin kopiot. Ilmoitimme kirjoitumisen yhteydessä kaikkien kolmen huoneissa asuvien henkilöiden nimet. Ja kun lähdimme, jätimme luonnollisesti avaimet respaan.
Saavuimme sitten frendin kanssa hotellille missä töissä oli enään vartijoita, eikä ketään hotellin omasta henkilökunnasta. Keskustelin asiallisesti episodista sitten vartijan kanssa ja hän kertoi ettei kaverini sisko muista huoneensa numeroa, joten hänelle ei annettu avainta. Sanoin vartijalle, etten itseasiassa muista itsekkään huoneeni numeroa, mutta kyllä hotellilla on tiedot siitä, ketä he majoittavat missäkin huoneissa.
No sitten kaverini sisko ei ollut muistanutkaan omaa nimeään. Kun sanoin, että hän kyllä muistaa oman nimensä, eikä ole edes kovin humalassa, niin sitten mistään ei löytynytkään tietoja, että hän asuisi koko hotellissa. Minusta ja frendistäni tiedot löytyivät kyllä, mutta sisko ei pääsisi nukkumaan, kun vierailijat ovat kiellettyjä 22.00 jälkeen. ;D
Katsoimme parhaaksi soittaa poliisin paikalle. Yritimme selvittää asiaa vielä sen 15 minuutin ajan, kun odottelimme poliisia. Tällä välin saimme frendin kanssa avaimet huoneisiimme, mutta sisko ei olisi saanut vieläkään tulla huoneeseen vartijoiden mukaan ja kutsuimme jo poliisin, niin ajattelimme selvittää asian loppuun.
Paikallinen poliisi tulee paikalle ja selvitän hänelle 10 minuutissa koko tilanteen. Samalla kaverini sisko löytyykin sitten hotellin kirjoilta ja poliisi alkaa valittaa minulle, että tuhlasimme hänen aikaansa ja puolustaa hotellia. Kellon lähestyessä aamu kolmea, emme jaksaneet enään riidellä vaan menimme nukkumaan, kun huoneet pitäisi luovuttaa klo 11.00 seuraavana aamuna.
Aamulla nousen vähän aikaisemmin ja menen respaan vaatimaan tapaamista managerin kanssa. Manageri on kuulema nyt Bangokissa ( vai paikallisessa baarissa? ) ja minut viedään supervisorin puheille. Selvitän yön tapahtumat hänelle, ja eri versionsa hän on kuulutkin jo vartijoilta.
Yritän kertoa hänelle, että kun vietämme vain yhden yön Phi Phi saarilla ja maksamme yöstä yhteensä 5000 patia, niin emme odota tälläistä palvelua. Kun olen lopettanut niin supervisori alkaa selittelee tapahtunutta.
Heillä on kuulema todella tiukat turvatoimet hotellissa. Hän on epäilemättä oikeassa, kun edes asiakkaat eivät pääsen yöksi nukkumaan huoneisiinsa. Kerroin hänelle, että hotelilla on ollut kaikki tarvittavat tiedot käytössään hoitaa tämä asia, ja että ystäväni sisko oli esittänyt heille kyllä henkilöllisyystodistuksensa. Seuraava selitys oli, ettei vartijoilla ollut yöllä käytössään kopiota siskon kuvallisesta henkilöllisyystodistuksesta, mistä he olisivat tarkemmin voineet varmentaa hänen henkilöllisyytensä. Kerroin hänelle, että vaikka vartijoilla olisi ollutkin käytössä nuo kopiot, niin ei ajokortin kopiota otettu siskolta hänen tarjouksestaan huolimatta. Jos he vaativat kyseisen kopion henkilöllisyyden varmistamiseksi tälläisissä tapauksissa, olettaisin että kaikilta asiakkailta vaadittaisiin kopiot kirjaitumisen yhteydessä.
Noh sitten yövartijat puhuvat ehkä huonoa englantia, mutta me olimme ymmärtäneet asian jotenkin väärin. Minun olisi kuulema enään mahdoton saada rahojamme takaisin, vaikka en ole asiaa missään vaiheessa ottanutkaan puheeksi. Kerroin supervisorille, että selvästi hänen mielestään hotelli ei ole tehnyt mitään väärää, vaan vika on asiakkaissa. Koska joudun luovuttamaan huoneeni kohta, eikä keskustelu selvästi etene mihinkään järkevään suuntaan, niin en tuhlaa kummankaan aikaa enempää. En saanut siis mitään järkevää selitystä tai edes anteeksipyyntöä.
Koko edellä mainittu episodi venytti nukkumaan menoamme ja tuhlasi omaa aikaani vielä aamulla. Jos hotelli olisi edes tunnustanut oman virheensä ja pyytänyt anteeksi, ja mahdollisesti edes hyvittänyt heidän virheistään aiheutuneet asiat, kuten vaikkapa tarjoamalle meille hintaan kuuluva aamiainen muutaman tunnin pitempään, koska emme nukkumaan menomme venyi ja selvitys vei aikaa aamulla, niin emme ehtineet sinne. Hotellin ravintola tarjosi aamiaisia myös koko aukioloaikansa ajan. En olisi myöskään pahastunut, jos yllä mainittujen syiden takia uloskirjautumistamme olisi voinut lykätä muutaman tunnin. Näin olisin edes tuntenut saaneeni jonkinlaista hyvitystä tuosta kohtelusta, vaikka se ei mitenkään menetettyä aikaamme korvaisikaan. Toivottavasti kukaan ei joudu kokemaan vastaavaa episodia keskellä yötä.
Puhutaan jostain positiivisemmasta, muutama mesta mitä voin ehdottomasti suositella jos tykkää tasosta.
White Box ravintola Patong Beachin lähellä. Oma erillinen rakennus aivan meren rannalla, upea näköala, tyylikäs sisustus, hyvä kielitaito, moitteeton palvelu, hyvä menu ja juomavalikoima. Hintataso on korkea verrattuna muihin paikallisiin paikkoihin, mutta söin alkupalan, päänruuan ja jälkiruuan n. 30e mikä olisi mahdottomuus vastaavan tasoisessa paikassa suomessa.
Paikan todellinen helmi on lounge club ravintolan huipulla. Täältä sain elämäni parhaat Mojitot. Paikassa työskentelee Italialainen fallu baarimikko, joka on työskennellyt aiemmin vuosia Kuubassa, mistä on tuonut tänne Mojitot teon jalon taidon. Ylhäällä soi myös rento cafe del mar musiikki. Plussaa myös erittäin tasokkaista ja siisteistä saniteettitiloista.
Useempi ranta tuli nähtyä ja näistä omaksi suosikikseni Phuketissa nousi Surin Beach. Vuokrattiin sellainen sänky biitsiltä 600 patilla 2h. Auringonlaskua siirryttiin seuraamaan läheiseen biitsiravintolaan, jonka nimeä on valitettavasti muista. Paikan tunnistaa kyllä kokonaan valkoisesta sisustuksestaan ja tavallista korkeammista hinnoistaan.
Kuin kuitenkin saaneeni rahoilleni erittäin hyvää vastinetta täälläkin. Paikka on käytännössä samanlainen kuin yllä mainitsemani White Box, mutta biitsillä ja ulkoilmassa. Täältä saa kanssa kuulema hyviä Mojitoja.Sunflower niminen baari Phi Phi saarella. Uskomaton rentoutumispaikka. Huoleton olemus, joka konkretisoituu levällään olevissa sisustuksessa ja kajareissa, kuin riippumatoissakin.
Pahoittelen rönsyilevää tekstiä, ajattelin tappaa aikaa junamatkalla kirjoittamalla tälläisen jutun, ja onhan hyvää reissua mukava muistella. Kiitos vielä kaikille, jotka antoivat neuvoja ennen reissua ja sen aikanakin. Thaimaa kutsuu varmasti taas pian!
