Ekasta reissusta jäi päällimmäisenä mieleen jonkinlainen asia mitä on vaikea pukea sanoiksi, kova kaipuu ja harmitus oli loman lopussa valtava, vaikka Suomessa odotti mukava ja kuvankaunis tyttöystävä.
Kaipaamaan jäi aurinkoa, ruokaa, hintatasoa, ihmisten rentoa otetta elämään, hymyjä katukuvassa ja sitä kaikkea vapaanhallittua kaaosta mitä Thaimaa on.

Mitäs muuta mieleen jäikään, sekava ja kaoottinen liikenne, himoshoppaajalle helvetin esikartanoilta ja taivaanporteilta samaan aikaan näyttävät ostoskeskukset, sekin jäi mieleen, että ruokaa sai joka kadunkulmalta ja sanonta, että ruokaa saa noin 50 askeleen päästä niiltä jalansijoilta missä juuri sillä hetkellä seisot kun nälkä iskee pitää paikkaansa monessa paikassa.
Seuraavan kerran sitä kyllä pääsi vasta reissuun noin kolme vuotta ensimmäisen reissun jälkeen, että mitään pakonomaista tarvetta Thaimaahan ei ekan kerran jälkeen tullut ja sen jälkeen tulikin käytyä Euroopassa ja mm. Egyptissä lomailemassa.
Sitten jälleennäkeminen olikin sitä mieluisampi, oli heti semmoinen olo, että on hyvä olla. Vienot hymyt saivat oman pakkasen raiskaaman naaman heti virneeseen ja se hyytyikin vasta sitten 'viimeisen voitelun huoneessa' lentokentällä juuri ennen koneeseen astumista. Tämän reissun jälkeen ei enää tarvinnut sitten odotella kolmea vuotta, vajaa vuosi riitti, ja siitä sitten lähti loputtomalta kierteeltä vaikuttava kadotus henkilökohtaisen konkurssin ja elämän kliimaksin alkulähteille.